Teknologiassa otettiin pieniä, mutta merkittäviä askelia. Yhdysvaltain sotilaallista tutkimusta varten perustetusta ARPA-tietoverkosta lasketaan internetin synty alkaneeksi. Ensimmäinen taulukkolaskentaohjelma Lotus 1 2 3 esiteltiin, ja Apple julkaisi mikrotietokoneensa Apple Lisan.

Informaation, tiedon, osaamisen ja teknologian painoarvo tuotannon tekijänä oli kasvamassa. Työelämä oli muuttumassa, samoin valtioiden rooli maailmankaupassa. Nämä trendit ovat nähtävissä Tofflerin ennustaessa Wärtsilän toimialan tulevaisuutta silloisen tiedotuspäällikön, Eeva Artimon haastattelussa. Lue tästä, mitkä Tofflerin 36 vuoden takaisista ennustuksista osuivat oikeaan!

Seuraus? Wärtsilän seikkailu robottimaailmassa

Tofflerin vaikutusta tai ei, kolmea vuotta myöhemmin, vuonna 1986 Wärtsilä osti Rosenlewin Automation -yksikön. Tytäryhtiö sai uuden nimen: Cimcorp. Samoihin aikoihin Wärtsilä hankki amerikkalaisen GCA Roboticsin, joka liitettiin Cimcorpiin. Yksikössä kehitettiin robotti laivalohkojen hitsaukseen. Kunnianhimoinen hanke ei kuitenkaan tavoitteessaan onnistunut, ja siitä luovuttiin vuonna 1990. Kolme vuotta myöhemmin Metraksi muuttunut Wärtsilä myi Cimcorpin sveitsiläiselle Swisslog-konsernille.

Millaisilla ominaisuuksilla ja taidoilla on tulevaisuuden työelämässä mahdollista menestyä?

”Aiemmin tarvittiin miljoonia ihmisiä työskentelemään koko työuransa rutiinimaisissa tehtävissä. Kysymyksiä ei tarvinnut tai saanut esittää, älyllistä panosta ei kaivattu. Tulevaisuudessa tällaiset työt hoituvat koneilla. Siksi tarvitsemme kysymyksiä asettavia, innovatiivisia ja luovia ihmisiä synnyttämään uusia tuotteita ja organisaatiomalleja.

Tämä tarkoittaa sitä, että työssä on jatkossa sallittava tietty määrä joustavuutta ja jotain, jota luonnehtia luovaksi kaaokseksi. On annettava tilaa kokeiluille ja virheillekin turvallisessa ympäristössä. Jos rankaisemme jokaisesta erehdyksestä, tämä johtaa haluttomuuteen ottaa riskejä ja tarttua mahdollisuuksiin. Luovaa ideaa kohden tarvitaan ensin tusina epäonnistunutta. Siksi työelämään tarvitaan uutta asennetta.

Lisäksi asetelmasta, jossa henkilöllä on vain yksi esimies, tullaan siirtymään kelluvaan organisaatioon, jossa ollaan mukana useissa projekteissa. Tämä muuttaa auktoriteettirakenteita. Tulossa on siten suuria muutoksia sekä työn sisältöön että johtamiseen.

Tulevaisuuden työntekijä on siis erikoistuneempi?

Tähän asti olemme arvostaneet ja palkinneet henkilöitä, jotka ovat koko ikänsä keskittyneet ja perehtyneet yhteen asiaan. Spesialisteja tarvitsemme jatkossakin. Saatamme kuitenkin todistaa kehitystä, jossa yhdelle alueelle omistautuneet ihmiset hankkivat uusia taitoja ja aloittavat uuden uran uudella erikoisalueella.

Näin kasvaa henkilöitä, joilla on hallussaan useita alueita ja taitoja, ja jotka ovat näin kykeneviä tarjoamaan ideoita ja tuoreita analyyseja ja kasvattamaan luovaa panosta. Olemme matkalla kohti moniosaamista.

Kuinka käy täällä telakalla näkemällenne manuaaliselle työlle?

Osa esimerkiksi telakoiden manuaalisesta työstä hoituu jatkossa koneilla. Suuri osa kuitenkaan ei, tämä teollisuudenala tarvitsee edelleen korkeaa erikoisosaamista. Rutiinimainen ja toistuva työ on koneistettavissa, mutta laivanrakentamisessa on tehtäviä, jotka eivät automatisointiin sovellu.

Vaikuttaa myös siltä, että laivanrakennusteknologia on kehittymässä yhä edistyksellisemmäksi: käsityöstä koneelliseksi ja luovuutta vaativaksi, ja jonka tuotantopanoksina ovat jalostunut tieto ja teknologisesti monimutkaiset komponentit. Vastaavaa kehitystä olen todistanut elektroniikkateollisuudessa. Se ei ole massatuotantoa, vaan edellyttää ajan myötä kertynyttä tietoa ja osaamista.

Entä laivojen tulevaisuus – tarvitaanko niitä jatkossakin kuljetuksiin?

Olennaista on se, mitä tapahtuu maailmankaupalle ja tiedonvälitykselle. Vaihtoehtoja on useita. Jotkut näkevät kaupan jatkavan kasvamistaan. Toinen näkemys on se, että valtiot pyrkivät joillakin alueilla, kuten ruoan ja energian tuotannossa omavaraisuuteen samalla, kun kasvava osa maailman varallisuudesta on immateriaalista, eli tieteellistä dataa ja tietoa.

Mikäli tämä toteutuu, kaupankäynnin määrä ei näy kasvavina, konkreettisina volyymeina. Tiedon kuljettamiseen ei tarvita aluksia. Nykyisellään laivakuljetukset kylläkin ovat tehokas ja edullinen menetelmä.

Automatisaation myötä katoaa työtä. Miten toimia ihmisten kanssa, joita ei kyetä kouluttamaan uusiin tehtäviin?

Kysymys koskee kaikkia teollisuusmaita ja teollisuuden aloja. Vaikuttaa todella siltä, että osa jollakin alueella työskennelleistä voidaan kouluttaa siinä uusiin tehtäviin. Mutta osa löytää työtä vain, jos palvelusektori kasvaa nopeasti ja voimakkaasti. Palveluiden puolella arvokkaita ja hyödyllisiä ovat henkilökohtaiset ominaisuudet kuten käyttäytyminen – eivät niinkään muut ammatilliset valmiudet.

Ongelmana on, että teollistuneiden maiden panostukset kohdistuvat pitkälti teolliseen tuotantoon. Palvelusektorin kehitys on vaikeaa. Pankkilainaa hakiessakin kysytään konkreettista tuotetta, mikä kuvastaa vanhan talouden ajattelua. Jatkossa on löydyttävä pääomia myös palvelusektorille.

Tarvitaan koulutusta, verokevennyksiä ja yllykkeitä. Talouspolitiikka ei ole tarpeeksi huomioinut myöskään tiedontuottamisen syntyä ja kehitystä. Esimerkiksi verotus on suunnattu enemmän tavaroiden ja laitteiden tuotantoon, ei tutkimukseen. Asian pitäisi olla toisinpäin. Esteitä tiedontuottamisen tieltä on vähennettävä, aikana jolloin teollisuustuotannon työllistävä vaikutus automatisaation kautta vähenee.

Isot yritykset kyllä selviävät, mutta ne on uudelleenorganisoitava. Tosin yhtä mallia ei ole, teknologinen ja taloudellinen ympäristö vaatimuksineen vaihtelee teollisuusaloittain. Logistiikka ja työn organisointi ovat isoja haasteita esimerkiksi laivanrakennuksen kaltaisessa toiminnassa.”

Haastattelu ja kuva: Eeva Artimo